kuva
MÖKIN RAKENNUSVAIHEET


Vaikka Tove haaveili majakoista, Klovharun mökistä tuli pieni ja matala. Se rakennettiin melko korkealle, mutta hieman kallion laen alapuolelle. Erityistä mökissä on maanalainen yllätys – valtava, taloa suurempi kellari.


”Meidän kellarimme on suurin kellari mitä koskaan on kaivettu, ainakin näillä seuduin, 25 neliötä ja kahden metrin syvyinen.”


Saari kuului (ja kuuluu edelleen) Pellingin kyläkunnalle. Lupa asumiseen ja rakentamiseen oli siis anottava kyläläisiltä.


”Mutta Pellingissä kuten kovin monella muullakin itsevaltaisella saarella oli oma patriarkkansa jolta saattoi kysyä neuvoa arkaluontoisissa saariryhmän sisäisiin asioihin liittyvissä kysymyksissä. Tämä mies neuvoi meitä olemaan toivomatta liikoja sekä ennen kaikkea luottamatta juridisiin papereihin, joista ennemmin tai myöhemmin koituisi silkkaa riesaa, ei siis vuokrasopimusta mutta kernaasti pikku lahjoitus Kalastusseuralle. Rennosti vaan, hän sanoi, asettakaa Söderbyhyn esille kyllä- ja ei-lista, jos minä kirjoitan kyllä niin muut varmaan noudattavat esimerkkiä.
Kiinnitimme listan kauppapuodin kuistinoveen, ja siihen ilmaantui pelkkiä kylliä.”


Kyllä-lista lähetettiin Porvoon maalaiskuntaan, ja Tove ja Tooti odottivat rakennuslupaa sateisella Klovharulla teltassa asuen. Eräänä iltana saarelle rantautui mies, joka esitteli itsenä Brunströmiksi Kråköltä. Lohta pyytänyt Brunström oli aikeissa yöpyä veneessään, mutta nähtyään saarelta valoa päättikin rantautua.


”Brunström oli kuullut meidän kyllä- ja ei-listastamme, se ei mene ikinä läpi, hän sanoi, ei edes Porvoossa jossa asioihin suhtaudutaan vähän leväperäisesti, siis rennosti. Te ette tule ikinä saamaan rakennuslupaa. Ainoa mitä voitte tehdä on aloittaa rakentaminen heti paikalla. Viranomaisilta vie valtavasti aikaa päättää mitä ne tahtovat, ja juuri silloin on oltava valppaina. Laki sanoo ettei mitään saa purkaa jos rakentaja on saanut hirret pystyyn katonharjaan asti. Uskokaa minua, Brunström sanoi, minä osaan nämä asiat.”


Tove ja Tooti uskoivat, ja rakentaminen aloitettiin. Sven Brunström toi rakennusurakkaan mukaan myös Nisse Sjöblomin. Välillä avuksi ilmaantui myös naapureita Pellingistä, talkoolaisille Tove ja Tooti laittoivat kalasoppaa.


Ainoan mökille sopivan paikan kohdalla oli arviolta 50 tonnia painava Suuri Kivi, jonka räjäyttämisestä työt oli aloitettava. Räjäytystyöt levittivät kivenkappaleita ympäri saarta, mikä tuotti Tovelle purkautumiskeinon vuosiksi eteenpäin: kivien vierittäminen oli hänelle tunteiden tuulettamisen tila, kirjoittamisen ja kuvien tuottaman harmin purkamistie.


18.10.1964 Brunström kirjoitti muistiinpanoihinsa:


”Porvooseen,
Suojapaperia
Solignum no 2, 40 l
Kattonauloja 10 kg 2 1/2, 10 kg 4 ½
50 m2 tervapahvia
30 m2 Öljykyllästettyä 30 kpl
4 kpl Tiivistyspaperia
Liikkeellä on muuten pahoja huhuja joiden mukaan joku Kalastusseuran tyyppi on ilmiantanut meidät Porvoon Rakennusvirastoon laittomasta toiminnasta, sanoen että me häiritsemme siikaa. Joten nyt on pantava töpinäksi.”


Rakennustyöt etenivät joka tapauksessa pitkälle marraskuuhun 1964 ja jatkuivat taas keväällä 1965. Heinäkuussa 1965 mökki oli valmis ja Brunströmin aika lähteä, minkä johdosta hän kirjasi muistiin:


”11. heinäkuuta (1965)
Ei ole paljon kirjoittamista nyt kun maja on likipitäen valmis. Vain jotain tuulia ja säätä koskevaa. Ai niin, tänään tuli kaksi ovea, yksi sisäovi ja yksi kellariin, sekä kansiluukusta tehty pöytä. Kello on 22, verkot lasketaan viimeistä kertaa.

12. heinäkuuta
Paljon turskaa, muuten pelkkää kissakalaa. Lähdön hetki koitti. Kirjoitin värssyn:
On mennyt aika vierinyt,
ja kaikki valmista on nyt.
Jää daamit tänne valtiaaksi,
pois suuntaa herraseuran haaksi.
Soi hyvästiä tuulet yltyneet
ja poskillamme virtaa kyynelveet.”


– Otteet teoksesta Haru, eräs saari (1996).