SULJE
Vasta-alkaja 1959

1960-luvulla Tove Jansson piti useita yksityisnäyttelyitä ja muutti signeerauksensa: aiemmin hän oli signeerannut ”Tove”, nyt hän alkoi signeerata ”Jansson”. ”Tove” oli alkanut merkitä yksiselitteisesti muumien äitiä, ”Jansson” oli näistä ennakkoasenteista vapaa.

Vasta-alkaja ilmentää Tove Janssonin uudistumista kuvataiteilijana: maalaukselle on leimallista vaatimattomuus verrattuna 1940-luvun minuutta luoviin omakuviin. Voimakkaista väreistään tunnetun maalarin ote on nyt hillitympi, värimaailma seestynyt. Tämä omakuva ei haasta, ei provosoi eikä taistele, vaan sen kautta Tove ottaa rauhallisesti etäisyyttä kuvittaja- ja piirtäjärooleihinsa. Teos näyttää rauhallisen toteavasti taiteilijan, jonka tuotteliaisuus lopulta perustuu uutteraan, varsin arkiseen työntekoon.

Teosnimi kuvastaa taiteilijan elämässä jatkuvaa vaatimusta uudistumiseen: vaikka takana on jo pitkä ura taiteilijana, on silti luontevaa nimittää itseään vasta-alkajaksi. Uudistumisen eväitä tarjosi myös yksityiselämä. 1950-luvun puolivälissä oli alkanut Toven elämän tärkein tarina, kun hän kohtasi elämänkumppaninsa, taiteilija ja graafikko Tuulikki Pietilän.