SULJE
Perhe 1941

Perhe on omakuva ja muotokuva Toven suhteesta perheeseensä sodan aikana. Sota on jähmettänyt perheenjäsenet toisistaan erilleen, pelko ja huoli rintamalle joutuvasta veljestä kuvastuu asetelmasta. Tove on kuvannut itsensä tarkkailijaksi, perheensä valvojaksi ja keskushenkilöksi. Veljesten pelaama shakkipeli saa voimakkaita symbolisia merkityksiä: se on kuva miesten välisestä sodasta. Sota hajottaa perhettä ja kasvattaa kuilua Toven ja Faffanin välillä. Isän ja tyttären välistä suhdetta koettelivat poliittiset riidat sekä Faffanin autoritäärisyys ja nationalismi.

Vaikka teos on omakuva Tovesta keskellä perhettään vaikeana sodan aikana, se on samalla muotokuva mistä tahansa perheestä, jota sota koskettaa. Lisäksi siihen sisältyy viittauksia taidehistoriaan: shakkia pelaavat veljekset assosioivat etenkin 1400-luvulta peräisin olevaan ruotsalaisen Albertus Pictorin maalaukseen, jossa kuolema pelaa shakkia ritarin kanssa.

Keväällä 1942 Tove kirjoitti ystävälleen Evalle: ”Maalatessani kuulen tasaisin – ja niin lyhyin – väliajoin kunnialaukaukset hautausmaalta, ja ne saavat kylmät väreet juoksemaan. Collinit ovat menettäneet poikansa, kuten niin monet meidän ystävämmekin. Kotona ollaan kuin hiljaisessa kaivossa, jokainen sulkeutuu omiin ajatuksiinsa.”

Perhe oli esillä vuoden 1942 kevätnäyttelyssä – ja sai varautuneet arvostelut. Aihe oli kuitenkin Tovelle hyvin merkityksellinen, ja vuonna 1944 hän maalasi Perheen uudelleen. Sotavuosina Tove työskenteli muutenkin ankarasti. Työ oli lääkettä vaikeiden vuosien tuskaa vastaan. Kiivas työtahti – päivällä maalausta ja iltaisin kuvitustöitä – tuotti myös tulosta: Tove kehittyi ja tuli tunnetuksi juuri sotavuosina. Hän oli aktiivisesti mukana näyttelyissä ja katselmuksissa. Sodasta huolimatta – ja osittain sen takia – taidekauppa kävi vilkkaana: rahan arvo heilahteli, joten taiteesta tuli sijoituskohde. Tove myi sotavuosina runsaasti maalauksiaan ja ansaitsi ainakin oman mittapuunsa mukaan varsin hyvin. Piirustustöiden ja maalaamisen välinen jännite kuitenkin häiritsi häntä jatkuvasti: ”Tunnen olevani tussikone”, hän kirjoitti ystävälleen Evalle.