SULJE
Tupakoiva tyttö 1940

Tove tupakoi koko ikänsä – myös maalauksen tupakointihetki kuvaa keskittyneisyyden, mietiskelyn ja syventymisen hetkeä. Voimakkaan pohjavireen maalauksen sisäänpäin kääntyneeseen katseeseen loi sota: ”Elämä on oikeastaan nyt vain odottamista, ei varsinaisesti eletä, ollaan vain olemassa”, kirjoitti Tove ystävälleen Evalle heinäkuussa 1941.

Vuoden 1941 juhannuksena Tove eli hyvin dramaattisissa tunnelmissa. Luotettu ystävä Eva Konikoff oli venäläissyntyisenä juutalaisena joutunut pakenemaan Yhdysvaltoihin, veli Per Olov oli joutunut rintamalle. Sinne joutui myös taiteilija Tapio Tapiovaara, johon Tove oli tuolloin rakastunut. Syksyllä 1941 Tove kirjoitti Evalle: ”Oli miten oli, pelko tarttuu joka tapauksessa mieleen, vaikka päällisin puolin elää normaalia arkielämää, tekee työtä – on iloinen, silti taustalla on tumma vaativa ahdistus ja suuret määrät kammottavan selkeitä kuvitelmia, joita ei aina pysty karkottamaan.”

Sotavuosista tuli Toven elämän vaikeinta aikaa. Epävarmuus ja epätietoisuus piinasivat: vieläkö rakkaiden kanssa joskus voitaisiin olla yhdessä ja onnellisia?

Evan matkustettua pois Tove työsti vielä muotokuvaansa hänestä. Hän ihaili Evan edustamaa vapautta, voimaa ja tahtoa ja ilmensi noita ominaisuuksia voimakkaassa muotokuvassaan. Hän myös hinnoitteli maalauksen niin korkealle, että sai pitää sen itsellään, kunnes myöhemmin lahjoitti sen Evalle.

Tupakoiva tyttö -teoksen puolestaan osti johtaja Artur Nyman. ”Hän aikoo pitää sitä kaupassaan savukemainoksena”, kirjoitti Tove Atlantin takana olevalle Evalle helmikuussa 1942 liittäen lauseen perään monta merkitsevää huutomerkkiä.

Luotettu ystävä sai Tovelta noin sata kirjettä vuosien 1941 ja 1960 välillä, hänelle Tove saattoi aina uskoutua: ”Sinä olet kaikkein tärkein, yhtä läheinen kuin Ham, mutta toisella tavalla”, kirjoitti Tove. ” – sinun kanssasi puhun kaikista suurista iloista, kaikista vaikeuksista, kaikista mietteistä – ei ole ketään muuta jonka kanssa voisin puhua niin kuin sinun.” Vasta vuonna 1949 Tove ja Eva tapasivat jälleen.