« Edellinen  |  Seuraava »
kuva
1  |  2   |  3  |  4
1971–72 – MAAILMAN YMPÄRI

Heinäkuussa 1971 Tove ja Tooti suunnittelivat kauan uneksittua matkaa maailman ympäri. Tove kuvasi matkasuunnitelmia kirjeessään Atos Wirtaselle näin:
”Suunta – Japani – päätettiin yhden homman mukaan, joka minulla on Tokiossa ja japanilaiset maksavat ensimmäisen etapin. Sitten Havaiji ja San Pedro, tiedäthän – missä Taube lastasi gasoliinia – ja missä Tootin täti asuu ja Meksiko ja kaikenlaisia reittejä (myös siipirataslaivalla!) Statesien halki New Yorkiin. En ole vielä käsittänytkään että se on totta. Tooti lukee englantia 4–5 tuntia päivässä ja Maailmankartta on jatkuvasti esillä.”

Tove ja Tooti valmistautuivat matkalle etukäteen hyvin, mutta matkan alettua vapaudentunne oli tärkeä tavoite ja itsestäänselvyys. Majapaikkoja ei varattu etukäteen, vaan paikan päällä katseltiin viihtyisältä vaikuttava majatalo tai hotelli, ja tilaa löytyi aina.

Matka vapautti Toven kahdeksaksi kuukaudeksi myös ihailijakirjeiden tulvasta. Lars-veli vastasi niistä kiireisimpiin – muut kirjoittajat saivat postikortissa tiedon, että heidän kirjeensä odottaisivat Toven paluuta.

Maailmanympärimatkan aloitukseen Japanissa liittyi työasioita. Muumikirjoja julkaistiin japaniksi vuosina 1968–72, ja Fuji Telecasting tuotti Japanin televisiolle piirretyn muumielokuvan. Elokuvatuotanto osoittautui Toven sanoin kammottavaksi. Hahmot olivat tunnistamattomia, Muumipeikko sai papalta selkäsaunan ja Muumilaaksossa puhkesi sota. Tove ei voinut estää filmatisoinnin esittämistä Japanissa, mutta esitykset muualla maailmassa hän kielsi. Vuoden 1991 uutta filmatisointia Tove ja Lars Jansson valvoivat erittäin tarkasti, ja sen oikeudet myytiinkin useisiin maihin.

Japanista Tove ja Tooti ostivat pienen Konica-filmikameran, joka tallensi siitä pitäen 8-millisille filmirullille elämää matkoilta, saarelta ja työn ääreltä. Tokion työmatkan jälkeen todellinen vapaus alkoi vasta saavuttaessa seuraavaan etappiin, Honoluluun.

Matkustaminen oli Tovelle ja Tootille elinehto, ja toisistaan he löysivät samanmielisen matkakumppanin. Matkoilla Tove sai mahdollisuuden pitkiin työskentelyjaksoihin, rauhaan sekä uusiin vaikutteisiin. Maailmanympärimatkalla Tove ja Tooti pysähtyivät New Orleansiin, jossa Tove viimeisteli Kesäkirjan ja aloitti uusia novelleja. Tove istui pienessä keittiössä, onnellisena kirjoittaen. Kirjeessään Maya Vannille Tove kertoo: ”Tämä taitaa olla hienointa koko matkassa, tämä iloinen, kaunis rauhallinen kaupunki joka on täynnä musiikkia! Emme ole enää turisteja, me asumme ja elämme täällä, teemme ruokaa kotona, ystävällisessä huoneessa johon kuuluu oma back yard missä kasvaa vihanneksia.”